Viimeiset neljä viikkoa on vierähtäneet-madelleet (kuinka kukin sen määrittelee) meidän toisessa työharjoittelupaikassa. Paikkana on vanhusten hoitokoti nimeltään Udland. Olemme molemmat kolmannessa kerroksessa toistemme iloksi, valitettavasti vain eri ilmansuunnissa. Kerros on nimittäin jaettu eri osastoihin ja osastojen nimet tulevat ilman suuntien mukaan.
Pääosin olemme paikkaa kuvailleet elämänilon viejänä. Kaikkien menneiden vuosien harjoitteluiden jälkeen on tuntunut, että aloitamme taas alusta. Osastolla ei ole meille mitään lääkinnällisiä haasteita tai vaikka haavanhoitoja, perushoito on tuolla kaiken a ja o. Sairaalassa oli positiivista englannin kielen taito niin hoitajilla kuin potilailla. Mites tuolla Udlandissa sitten? Marikan potilaista ei yksikään puhu englantia ja Piian potilaista löytyy yksi, joka puhuu sitä (toim.huom. kyseinen herra menehtyi viime viikolla :( ). Muiden kanssa sitten puhutaankin norjaa-ruotsia-siansaksaa. Ja mikä parhainta, kaikki ymmärtävät toisiaan hyvin puolin ja toisin!
On ollut yllätys, kuinka vähän hoitajatkaan tuolla osaavat puhua englantia, onneksi meillä molemmilla on kuitenkin aivan huiput ohjaajat, jotka puhuvat todella hyvää englantia! Välillä on tullut myös tilanteita, jolloin me puhumme englantia ja hoitajat vastaavat takaisin norjaksi, jotkut ovat myös ilmaisseet etteivät halua edes yrittää puhua englantia. Kaikki vaihtarit ovat olleet tästä vähän hämillään.
No eipä siinä mitään, huumorin avulla on tästäkin selvitty! Paikasta ollaan saatu väsättyä monenmoista eri kappaletta, mutta ylivoimaisesti parhaimmat luritukset tulevat sillä hetkellä, kun täytyy lähteä töihin. Itse työpaikalla olemme oppineet käymään keskusteluita keskenämme pelkkien katseiden avulla. Hyödyllinen taito sekin!
Meidän onneksi on enää tämä viikko jäljellä ja se menee vaikka päällä seisten. Sitten onkin luvassa jotain kivaa ja elämä alkaa taas voittamaan! Saadaan elämänilo takaisin ennen kuin palataan Suomeen.
 |
| Marika ja Magui lähdössä uhkaamaan sadetta kotimatkalle |
Pitää vielä lausua pari sanaa meidän uljaista vuokra ratsuista! Saatiin nämä valoakin nopemmat menopelit 6 viikon ajaksi hintaan noin 25e. Koska Udlandiin on matkaa meiltä melkein 5 km, taittuu matka paremmin näillä kuin jalkasin! Ulkonäöllä näitä vempeleitä ei ole siunattu ja kieltämättä niillä on joskus myös oma tahto. Turvallisuudesta vain sen verran, että jarruja ei löydy lainkaan polkimista. Mainittakoon, että Piialla on käytössä pelkästään etujarru. Toistaiseksi ollaan selvitty näillä ehjin nahoin mennen, tullen ja palatessa. KOP KOP!
Sää on ollut täällä aika syksyinen ja välillä hyvin mielenkiintoinen. Pyöräilyt ovat välillä menneet ekstreme urheiluksi. Joskus vastatuuli pysäyttää meilkein kokonaan ja samaan aikaan yrittää kaataa sivusuunnasta. Tuon lisäksi täytyy myös mainita vesisade, joka saattaa sataa jokaisesta mahdollisesta suunnasta, myös alhaalta. Hämmentävää.
Sää on ollut enimmäkseen harmaa ja pimeä. Piian onni sinänsä, vasta näinä synkkinä aikoina seki alkaa olemaan iloinen ja energinen.
Palaillaan!
P.s. Tämän viikon päätteeksi täältä lähtee ensimmäinen vaihtari takaisin kotiin, me ollaanki jonossa sitten seuraavia! Jaaiks
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti