Haugesundin ammattikorkeakoulu halusi järjestää koululla international dayn, jonka avulla norjalaiset opiskelijat saisivat tietoa muista maista ja saattaisivat itsekin inostua vaihtoon lähdöstä. Opiskelijat saivat tulla juttelemaan ja kyselemään asioista. Koulu antoi meille tueksi rahaa, jonka avulla pystyttiin hankkimaan päivään tarvittavia aineksia ja tavaroita. Koska espanjalaisia oli ylivoimaisesti eniten, niin muut maat tekivät yhteistyötä toistensa kanssa. Me löimme hynttyyt yhteen meidän slovenialaisen ystävämme kanssa.
Kaikki alkoi keskiviikko iltana, kun Damjan tuli meidän luokse kokkailemaan slovenialaisia herkkujansa. Hauskaa, kun kerrankin oli roolit toisinpäin ja mies opetti, kuinka tehdä. Koko kokkausrumba kesti kevyet +5 tuntia, kun omena ruusujen teossa kesti niin kauan. Marikan ensimmäinen ruusu oli vertaansa vailla ja muistutti kaikkea muuta paitsi ruusua. Harjoitus kuitenkin teki mestarin ja nyt mekin osataan!
Me päätimme loihtia tarjoiltavaksi mustikka piirakkaa vaniljakastikkeella. Nopeaa, helppoa ja hyvää!
|
|
|
Olisi ollut hauska ottaa kuva ihmisten ilmeistä, kun he maistoivat salmiakkia. Porukka jakautui sen suhteen oikeastaan kahtia. muiden maiden edustajat kävelivät hyvin nopeasti roskikselle sylkemään karkin pois, kun taas norjalaiset tykkäsivät. Erään maan edustajan sanoja lainatakseni: "Maybe finnish people just have strong soul, so they can handle this kind of candy". Norjalaisista opiskelijoista alkoi näkyä samoja naamoja useampaan otteeseen karkkikulhon äärellä kysymässä, että saako vielä yhden. Loppujen lopuksi Piia pelasti yhden tytön päivän ja lahjoitti yhdelle oman pienen salmiakkirasian, kun emme niitä kaikkia itse enää tarvinneet. Kyllä tytön onni loisti kasvoilta. Päivä oli todella hauska. Päästiin itsekin maistelemaan muiden maiden edustajien herkkuja ja kyllä suosikkeja löytyi. Meidän makunystyröitä miellytti eniten espanjan ja tanskan antimet! Uskaltauduttiin maistamaan myös nigerialaista ruokaa, joka ei ollut heidän sanojensa mukaan edes tulista, koska he olivat käyttäneet vähemmän mausteita. Noh... meillä taas kimalteli tuskan hiki otsalla, kun ruoka oli HIUKAN liian tulista meidän makuun. Paha kertoa sen enempää ruuan mausta, kun suu oli niin tulessa, ettei erottanut mitään makuja. Kiitos nigerialaisen ruuan ja brasiliaisen kahvin, oli närästys hetken aikaa ystävänä. Onneksi on rennie keksitty!
Palaillaan taas!
-Marika & Piia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti