Well hello Scotland

Lähdettiin viettämään meidän minilomaa Edinburghiin viime viikon tiistaina. Edinburgh valikoitui kohteeksi sattumalta, sillä selattiin huviksemme lentoja ja bongattiin halvat lennot Skotlantiin. Päätettiin tehdä pienen budjetin reissu ja yöpaikaksi valikoitui hostelli läheltä keskustaa. Alunperin suunniteltiin matkaa Pohjois-Norjaan, mutta maan sisäiset lennot olivat liian kalliita.

Edinburgh otti meidät vastaan mitenkäs muutenkaan kuin sateella ja tuulella. Onneksi keskiviikon ja torstain sää oli suurimmaksi osaksi aurinkoinen. Muutama päivä oli tarpeeksi pitkä aika tutustua Edinburghiin keskustaan. Mitään suurempia suunnitelmia matkalle ei tehty vaan päätettiin tehdä just sitä mitä huvittaa. Keskustaa kierrettiin, käytiin tutustumassa Edinburghin linnaan ja päädyttiinpä myös kummituskierrokselle hautausmaalle. Edinburgh vastasi odotuksia ja suosittelemme sitä kyllä jokaiselle paikasta kiinnostuneelle! 

Eilen saavuttiinkin sitten Osloon. Hyvästeltiin Haugesund ja vaihtariystävät haikein mielin. Tavarat saatiin kuin saatiinkin mahtumaan laukkuihin ja painorajatkin pysyivät nipin napin aisoissa. Meidän hyvin palvellutta matkakumppania alias nyyppälaukkua oli kuitenkin kohdeltu kaltoin matkan aikana ja Oslon lentokentälle laukku saapui ilman toista rengasta. Siinä sitten pohdittiin hetken jos toisenkin, että miten selvitään neljän vetolaukun kanssa, joista yhdestä puuttuu pyörä ja toisesta ei nouse vetokahva. Näky oli varmasti näkemisen arvoinen eikä huumori meinannut enää riittää. Hotelliin selvittiin kuitenkin loppujen lopuksi ja tänään asialle ollaan jo vähän naurettukin. Laukku meni siis vaihtoon ja Norwegianin pisteet laskuun. Torstaina suuntana onkin sitten Tukholman kautta Vaasan lentokenttä. Kotiinpaluuta ei tässä olla vielä oikein tajuttu, mutta eiköhän sekin tajuntaan iske viimestään kotona.

Voi olla, että tämä jää viimeiseksi kirjoitukseksi tai sitten ei.

- Piia ja Marika

Behind the scenes

Meidän blogissa on aina esiintynyt "huoliteltuja" kuvia, joissa on ollut esillä meidän parhaimmat puolet (kröhöm). Aateltiin vähän julkaista kuvamateriaalia kulissien toiselta puolelta. Julkaisukelpoisten kuvien löytäminen on joskus vaikeaa meidän molempien kuvauksellisuuden vuoksi. Tässä muutama juuri sellainen otos. Toivottavasti nämä piristävät jonkun päivää!

Kuten kuvista näkyy niin ollaan koko Norjan reissun ajan suurimmaksi osaksi nukuttu, oltu kännisen näköisiä tai näytetty muuten vain tyhmiltä. Tai sitten meitä on vain häikäissyt meidän kirkas tulevaisuus. 8)

Eipä haittaa, me ollaan ainaki saatu hyvät naurut näistä! :)

Palaillaan taas!

-Marika & Piia

On tänään onnen päivä

... ei huolesta häivää!

Tänään saatiin vihdoin ja viimein sulkea Udlandin ovet viimeistä kertaa! Voi sitä onnen määrää! Nyt on siis harkat virallisesti ohi ja vaihdetaan lomamoodille seuraavaksi kahdeksi viikoksi (tämä on varmaan pisin loma muutamaan vuoteen t. työnarkomaanit). Suunnitelmissa on vähän reissuja, mutta niistä myöhemmin.

Ollaan tässä viimeiset kuukaudet uhrattu viikoittain maanantai ja keskiviikko iltapäivät norjan kielen kurssille. Eilen oli kirjallinen koe kurssista ja käytiin tunnin verran kirjoittelemassa (arvaamassa) norjaa. Tänään oli sitten vuorossa suullinen koe, jossa siis keskusteltiin kahden opettajan kanssa norjaksi noin 15 minuuttia. Hyvällä norjaruotsienglanti keskustelulla saatiin arvosanoiksi A:t. Olemme ylpeitä itsestämme, sillä joka viikko teki mieli lopettaa kyseinen turhuuskurssi kesken. Tässä fiiliksisiä kurssilta ja kokeseen valmistautumisesta (jota tehtiin noin 15 minuuttia ennen koetta).

Tänään juhlitaan kuinkas muutenkaan kuin ruuan merkeissä :) Ehkä vähän viininkin.

Viime viikonloppuna vietettiin pitsaperjantainta muiden vaihtareiden kanssa. Espanjalaiset vastasivat pitsan valmistuksesta ja niistä löytyikin mm. maissia, kananmunaa ja paprikaa. Lauantaina juhlittiin meidän ja Damjanin läksiäisiä vähän etukäteen, sillä se oli viimeinen viikonloppu kun kaikki oli vielä samassa kaupungissa. Kuvat kertokoon lisää.

Kuten mainittiin, syksy on saapunut tännekkin. Päivittäin sataa vettä ja tuulee. Täällä ei sateenvarjoistakaan ole oikeastaan apua niinkuin kuvasta näkyy. 

Palaillaan!

-Piia&Marika

Pahimpia on aamut

Viimeisestä kirjotuksesta on jo vierähtänyt tovi. Syynä varmasti se, että tuleva kirjoituksen aihe oli jo tiedossa, mutta kumpikaan ei tiennyt kuinka tätä aihetta lähtisi käsittelemään täällä blogissa.

Viimeiset neljä viikkoa on vierähtäneet-madelleet (kuinka kukin sen määrittelee) meidän toisessa työharjoittelupaikassa. Paikkana on vanhusten hoitokoti nimeltään Udland. Olemme molemmat kolmannessa kerroksessa toistemme iloksi, valitettavasti vain eri ilmansuunnissa. Kerros on nimittäin jaettu eri osastoihin ja osastojen nimet tulevat ilman suuntien mukaan.

Pääosin olemme paikkaa kuvailleet elämänilon viejänä. Kaikkien menneiden vuosien harjoitteluiden jälkeen on tuntunut, että aloitamme taas alusta. Osastolla ei ole meille mitään lääkinnällisiä haasteita tai vaikka haavanhoitoja, perushoito on tuolla kaiken a ja o. Sairaalassa oli positiivista englannin kielen taito niin hoitajilla kuin potilailla. Mites tuolla Udlandissa sitten? Marikan potilaista ei yksikään puhu englantia ja Piian potilaista löytyy yksi, joka puhuu sitä (toim.huom. kyseinen herra menehtyi viime viikolla :( ). Muiden kanssa sitten puhutaankin norjaa-ruotsia-siansaksaa. Ja mikä parhainta, kaikki ymmärtävät toisiaan hyvin puolin ja toisin!

On ollut yllätys, kuinka vähän hoitajatkaan tuolla osaavat puhua englantia, onneksi meillä molemmilla on kuitenkin aivan huiput ohjaajat, jotka puhuvat todella hyvää englantia! Välillä on tullut myös tilanteita, jolloin me puhumme englantia ja hoitajat vastaavat takaisin norjaksi, jotkut ovat myös ilmaisseet etteivät halua edes yrittää puhua englantia. Kaikki vaihtarit ovat olleet tästä vähän hämillään.

No eipä siinä mitään, huumorin avulla on tästäkin selvitty! Paikasta ollaan saatu väsättyä monenmoista eri kappaletta, mutta ylivoimaisesti parhaimmat luritukset tulevat sillä hetkellä, kun täytyy lähteä töihin. Itse työpaikalla olemme oppineet käymään keskusteluita keskenämme pelkkien katseiden avulla. Hyödyllinen taito sekin!
Meidän onneksi on enää tämä viikko jäljellä ja se menee vaikka päällä seisten. Sitten onkin luvassa jotain kivaa ja elämä alkaa taas voittamaan! Saadaan elämänilo takaisin ennen kuin palataan Suomeen.

Marika ja Magui lähdössä uhkaamaan sadetta kotimatkalle

Pitää vielä lausua pari sanaa meidän uljaista vuokra ratsuista! Saatiin nämä valoakin nopemmat menopelit 6 viikon ajaksi hintaan noin 25e. Koska Udlandiin on matkaa meiltä melkein 5 km, taittuu matka paremmin näillä kuin jalkasin! Ulkonäöllä näitä vempeleitä ei ole siunattu ja kieltämättä niillä on joskus myös oma tahto. Turvallisuudesta vain sen verran, että jarruja ei löydy lainkaan polkimista. Mainittakoon, että Piialla on käytössä pelkästään etujarru. Toistaiseksi ollaan selvitty näillä ehjin nahoin mennen, tullen ja palatessa. KOP KOP!

Sää on ollut täällä aika syksyinen ja välillä hyvin mielenkiintoinen. Pyöräilyt ovat välillä menneet ekstreme urheiluksi. Joskus vastatuuli pysäyttää meilkein kokonaan ja samaan aikaan yrittää kaataa sivusuunnasta. Tuon lisäksi täytyy myös mainita vesisade, joka saattaa sataa jokaisesta mahdollisesta suunnasta, myös alhaalta. Hämmentävää.
Sää on ollut enimmäkseen harmaa ja pimeä. Piian onni sinänsä, vasta näinä synkkinä aikoina seki alkaa olemaan iloinen ja energinen.

Palaillaan!

P.s. Tämän viikon päätteeksi täältä lähtee ensimmäinen vaihtari takaisin kotiin, me ollaanki jonossa sitten seuraavia! Jaaiks

International day

Haugesundin ammattikorkeakoulu halusi järjestää koululla international dayn, jonka avulla norjalaiset opiskelijat saisivat tietoa muista maista ja saattaisivat itsekin inostua vaihtoon lähdöstä. Opiskelijat saivat tulla juttelemaan ja kyselemään asioista. Koulu antoi meille tueksi rahaa, jonka avulla pystyttiin hankkimaan päivään tarvittavia aineksia ja tavaroita. Koska espanjalaisia oli ylivoimaisesti eniten, niin muut maat tekivät yhteistyötä toistensa kanssa. Me löimme hynttyyt yhteen meidän slovenialaisen ystävämme kanssa.

Kaikki alkoi keskiviikko iltana, kun Damjan tuli meidän luokse kokkailemaan slovenialaisia herkkujansa. Hauskaa, kun kerrankin oli roolit toisinpäin ja mies opetti, kuinka tehdä. Koko kokkausrumba kesti kevyet +5 tuntia, kun omena ruusujen teossa kesti niin kauan. Marikan ensimmäinen ruusu oli vertaansa vailla ja muistutti kaikkea muuta paitsi ruusua. Harjoitus kuitenkin teki mestarin ja nyt mekin osataan!
Me päätimme loihtia tarjoiltavaksi mustikka piirakkaa vaniljakastikkeella. Nopeaa, helppoa ja hyvää!

Olisi ollut hauska ottaa kuva ihmisten ilmeistä, kun he maistoivat salmiakkia. Porukka jakautui sen suhteen oikeastaan kahtia. muiden maiden edustajat kävelivät hyvin nopeasti roskikselle sylkemään karkin pois, kun taas norjalaiset tykkäsivät. Erään maan edustajan sanoja lainatakseni: "Maybe finnish people just have strong soul, so they can handle this kind of candy". Norjalaisista opiskelijoista alkoi näkyä samoja naamoja useampaan otteeseen karkkikulhon äärellä kysymässä, että saako vielä yhden. Loppujen lopuksi Piia pelasti yhden tytön päivän ja lahjoitti yhdelle oman pienen salmiakkirasian, kun emme niitä kaikkia itse enää tarvinneet. Kyllä tytön onni loisti kasvoilta. Päivä oli todella hauska. Päästiin itsekin maistelemaan muiden maiden edustajien herkkuja ja kyllä suosikkeja löytyi. Meidän makunystyröitä miellytti eniten espanjan ja tanskan antimet! Uskaltauduttiin maistamaan myös nigerialaista ruokaa, joka ei ollut heidän sanojensa mukaan edes tulista, koska he olivat käyttäneet vähemmän mausteita. Noh... meillä taas kimalteli tuskan hiki otsalla, kun ruoka oli HIUKAN liian tulista meidän makuun. Paha kertoa sen enempää ruuan mausta, kun suu oli niin tulessa, ettei erottanut mitään makuja. Kiitos nigerialaisen ruuan ja brasiliaisen kahvin, oli närästys hetken aikaa ystävänä. Onneksi on rennie keksitty!
Palaillaan taas!

-Marika & Piia

Haugesund

Tajuttiin tuossa yks päivä, että ei olla oikeastaan kerrottu mitään tästä meidän kotikaupunki Haugesundista. Jospa näin reippaan kahden kuukauden asumisen jälkeen olis sen aika.

Haugesund löytyy siis rannikolta etelä-Norjasta Stavangerin ja Bergenin väliltä. Asukkaita täällä meidän kotikylässä on noin 35 000, joten aika pikkuisesta paikasta on kyse. Täällä järjestetään vuosittain Norjan kansainvälinen elokuvafestivaali, joka olikin heti ensimmäisenä viikonloppuna kun tänne saavuttiin. Lisäksi Haugesundissa järjestetään vuosittain Sildajazz-festivaali (jonka julisteilla meidänkin mummola on koristeltu). Haugesund tunnetaan myös melkoisena huumemestana ja näitä tämän kulttuurin edustajia näkeekin väistämättä täällä pyöriessä. Ennen öljyn löytymistä Haugesund eli kalastuksesta, mutta nykyään päätoimeentulo on erilainen laivateollisuus.

Vaikka pienestä paikasta onkin kyse, on täältä kuitenkin kaikki tarpeellinen löytynyt tähän mennessä. Keskusta tarkoittaa käytännössä yhtä kävelykatua sekä rantassa sijaitsevia ravintoloita ja baareja. Pienemmässä paikassa on toki hyvätkin puolensa. Kaikkialle pääsee kävellen tai pyöräillen ja kaikki tarvittava löytyy läheltä. Haugesund on sijainniltaan siinä mielessä ihanteellinen, että täältä on todella hyvät kulkuyhteydet lähellä oleviin suurempiin kaupunkeihin. Lisäksi Norjan kuuluisimmat nähtävyydet ovat muutaman tunnin ajomatkan päässä. Pohjois-Norjaan on toki pitkä matka ja sen näkeminen taitaakin jäädä toiseen kertaan. Junalla ei sinne asti jakseta lähteä köröttelemään ja lentäminen tuli liian kalliiksi maan sisällä.

Kun ravintoloista ja baareista tuli jo mainittua niin tässä kuvamateriaalia tästä hurjasta "bilekadusta". Suurin osa ravintoloista ja baareista löytyy siis rantakadulta. Kuten (jos?) kuvasta näkyy, on baarit ja ravintolat vierivieressä ja jokaisen edustalta löytyy lasitettu terassi. Suosituin paikka on varmasti Cafe M&M, joka on pienempi lähinnä istuskeluun tarkoitettu baari. Jos tanssimaan haluaa, löytyy muutaman kymmenen metrin päästä enemmän yökerhomainen Zenza. Me kun ollaan tunnetusti suuria tanssimisen ystäviä, on Zenzassa vierailut jäänyt yhteen kertaan. Vähän liikaa tuli mieleen Fona tai Onnela. Ravintoloista löytää varmasti mieleisensä, erityisesti ollaan tykästytty erääseen italialaiseen ravintolaan (jonka nimestä mulla ei oo mitään hajua??). Ravintoloita löytyy toki muualtakin kuin rannasta.

Mikään shoppailijan paratiisi Haugesun ei (onneksi) ole. Kaikki perus Ginat,H&M:t,Cubukset,Vero Modat yms täältä toki löytyy. Muutaman sadan metrin päästä meidän kotoa löytyy vähän isompi ostoskeskus Markedet sopivasti koulu/sali matkan varrelta. Siellä onkin tullut kerran jos toisenkin käytyä pyörähtämässä ja "kattelemassa". Onneksi nuo lentojen kalliit lisäkilot vähän hillitsee shoppailuintoa. Muutama suurempi ostoskeskus löytyy sitten vähän kauempana keskustaa..

Ollaanko me sitten viihdytty täällä? No ollaanhan me. Reippaassa kahdessa kuukaudessa ollaan ehditty tänne jo sen verran kotiutua, että ihan kotina tätä paikkaa pidetään. Tiedetään, missä kannattaa tehdä ruokaostokset ja mistä löytyy parhaat kebabit ja jälkkärit (miten niin ruoka on lähellä sydäntä?) Arki sujuu omalla painollaan eikä yhdessä asuminenkaan ole vielä aiheuttanut sen suurempaa ahdistusta. Tässä välissä voi siis vielä vähän ylistää tätä meidän mummolaa! Jos toisen naama ei syystä tai toisesta miellytä, on tilaa sen verran että sitä pääsee varmasti pakoon. Välillä jutellaan päivän suunnitelmista whatsappissa, kun toinen on toiselle puolella mummolaa, eikä jakseta huutaakaan toisillemme. Loppuelämän kodiksi Haugesund on kuitenkin hitusen verran liian pieni paikka, mutta kyllä täällä sen reippaat kolme kuukautta varmasti viihtyy!

Lomailua

Oltiin tehty työtunteja ahkerasti etukäteen enemmän, että saatiin viimeiselle harkka viikolle vapaapäiviä. Nimittäin viime viikon keskiviikkona meille saapui vieraita Suomesta loppuviikon ajaksi. Oli kyllä onnen päivät (poikien näkemisen lisäksi), kotoa tuli nimittäin ruokalähetys! Näitä ruokia ollaan kyllä kaivattu ylivoimaisesti eniten. Eiköhän me näillä pärjätä siihen asti, että palataan Suomeen =)

Kuvaan ei tohdittu ottaa mukaan kaikkia herkkuja mitä saatiin...

Torstai vietettiin Haugesundia esitellen. Tän paikan esittelyyn ei tarvii sen enempää päiviä, mikä kertoo paljon kaupungin suurudesta. Perjantaina lähdettiinkin aamulla aikaisin Bergeniin. Bussi matka kesti yhteensä kolme tuntia. Matka oli lievästi sanottuna tuskainen, sillä koko matkan ajan oli kirjaimellisesti kuumat oltavat. Lämmönsäätelyssä oli jotain vikaa ja patterit paahtoivat vieressä koko matkan. Kuitenkin selvittiin tästä!

Sitten itse määränpäästä. Bergen on Norjan toiseksi suurin kaupunki ja tämä sijaitsee myös länsirannikolla. Bergen on kuuluisa siitä, että siellä sataa usein. Yleensä kahtena päivänä kolmesta. Meidän onneksi siellä ei satanut kertaakaan meidän ollessa siellä! Reissun aikana tuli nähtyä paljon keskustaa (koluttiin kaupat läpi), vanhakaupunki Bryggen ja käytiin kattelemassa maisemia Fløyen-vuoren huipulta. Vuorelle pääsee köysiratajunalla, joka lähtee keskustasta.

Bryggen

Hotelli Scandic Ornen oli hyvä, aamupalasta puhumattakaan! Hotellin nimi tarkoittaa kotkaa ja se kyllä näkyi joka huoneen seinällä.

Ulkona tuli syötyä enemmän kun tarpeeks

Piia hakeutui ikäistensä seuraan

Päivät kului sitten turhankin nopeasti ja pojat lensivät sunnuntaina takaisin Suomeen. Vaihtoa on jäljellä vielä kuusi viikkoa (mihin tää aika on menny??) ja kotiin palataan siis marraskuun lopussa. Tällä viikolla alkoi uusi harkka uudessa paikassa, mutta siitä sitten joskus lisää.

Palaillaan!

-Piia&Marika