Well hello Scotland

Lähdettiin viettämään meidän minilomaa Edinburghiin viime viikon tiistaina. Edinburgh valikoitui kohteeksi sattumalta, sillä selattiin huviksemme lentoja ja bongattiin halvat lennot Skotlantiin. Päätettiin tehdä pienen budjetin reissu ja yöpaikaksi valikoitui hostelli läheltä keskustaa. Alunperin suunniteltiin matkaa Pohjois-Norjaan, mutta maan sisäiset lennot olivat liian kalliita.

Edinburgh otti meidät vastaan mitenkäs muutenkaan kuin sateella ja tuulella. Onneksi keskiviikon ja torstain sää oli suurimmaksi osaksi aurinkoinen. Muutama päivä oli tarpeeksi pitkä aika tutustua Edinburghiin keskustaan. Mitään suurempia suunnitelmia matkalle ei tehty vaan päätettiin tehdä just sitä mitä huvittaa. Keskustaa kierrettiin, käytiin tutustumassa Edinburghin linnaan ja päädyttiinpä myös kummituskierrokselle hautausmaalle. Edinburgh vastasi odotuksia ja suosittelemme sitä kyllä jokaiselle paikasta kiinnostuneelle! 

Eilen saavuttiinkin sitten Osloon. Hyvästeltiin Haugesund ja vaihtariystävät haikein mielin. Tavarat saatiin kuin saatiinkin mahtumaan laukkuihin ja painorajatkin pysyivät nipin napin aisoissa. Meidän hyvin palvellutta matkakumppania alias nyyppälaukkua oli kuitenkin kohdeltu kaltoin matkan aikana ja Oslon lentokentälle laukku saapui ilman toista rengasta. Siinä sitten pohdittiin hetken jos toisenkin, että miten selvitään neljän vetolaukun kanssa, joista yhdestä puuttuu pyörä ja toisesta ei nouse vetokahva. Näky oli varmasti näkemisen arvoinen eikä huumori meinannut enää riittää. Hotelliin selvittiin kuitenkin loppujen lopuksi ja tänään asialle ollaan jo vähän naurettukin. Laukku meni siis vaihtoon ja Norwegianin pisteet laskuun. Torstaina suuntana onkin sitten Tukholman kautta Vaasan lentokenttä. Kotiinpaluuta ei tässä olla vielä oikein tajuttu, mutta eiköhän sekin tajuntaan iske viimestään kotona.

Voi olla, että tämä jää viimeiseksi kirjoitukseksi tai sitten ei.

- Piia ja Marika

Behind the scenes

Meidän blogissa on aina esiintynyt "huoliteltuja" kuvia, joissa on ollut esillä meidän parhaimmat puolet (kröhöm). Aateltiin vähän julkaista kuvamateriaalia kulissien toiselta puolelta. Julkaisukelpoisten kuvien löytäminen on joskus vaikeaa meidän molempien kuvauksellisuuden vuoksi. Tässä muutama juuri sellainen otos. Toivottavasti nämä piristävät jonkun päivää!

Kuten kuvista näkyy niin ollaan koko Norjan reissun ajan suurimmaksi osaksi nukuttu, oltu kännisen näköisiä tai näytetty muuten vain tyhmiltä. Tai sitten meitä on vain häikäissyt meidän kirkas tulevaisuus. 8)

Eipä haittaa, me ollaan ainaki saatu hyvät naurut näistä! :)

Palaillaan taas!

-Marika & Piia

On tänään onnen päivä

... ei huolesta häivää!

Tänään saatiin vihdoin ja viimein sulkea Udlandin ovet viimeistä kertaa! Voi sitä onnen määrää! Nyt on siis harkat virallisesti ohi ja vaihdetaan lomamoodille seuraavaksi kahdeksi viikoksi (tämä on varmaan pisin loma muutamaan vuoteen t. työnarkomaanit). Suunnitelmissa on vähän reissuja, mutta niistä myöhemmin.

Ollaan tässä viimeiset kuukaudet uhrattu viikoittain maanantai ja keskiviikko iltapäivät norjan kielen kurssille. Eilen oli kirjallinen koe kurssista ja käytiin tunnin verran kirjoittelemassa (arvaamassa) norjaa. Tänään oli sitten vuorossa suullinen koe, jossa siis keskusteltiin kahden opettajan kanssa norjaksi noin 15 minuuttia. Hyvällä norjaruotsienglanti keskustelulla saatiin arvosanoiksi A:t. Olemme ylpeitä itsestämme, sillä joka viikko teki mieli lopettaa kyseinen turhuuskurssi kesken. Tässä fiiliksisiä kurssilta ja kokeseen valmistautumisesta (jota tehtiin noin 15 minuuttia ennen koetta).

Tänään juhlitaan kuinkas muutenkaan kuin ruuan merkeissä :) Ehkä vähän viininkin.

Viime viikonloppuna vietettiin pitsaperjantainta muiden vaihtareiden kanssa. Espanjalaiset vastasivat pitsan valmistuksesta ja niistä löytyikin mm. maissia, kananmunaa ja paprikaa. Lauantaina juhlittiin meidän ja Damjanin läksiäisiä vähän etukäteen, sillä se oli viimeinen viikonloppu kun kaikki oli vielä samassa kaupungissa. Kuvat kertokoon lisää.

Kuten mainittiin, syksy on saapunut tännekkin. Päivittäin sataa vettä ja tuulee. Täällä ei sateenvarjoistakaan ole oikeastaan apua niinkuin kuvasta näkyy. 

Palaillaan!

-Piia&Marika

Pahimpia on aamut

Viimeisestä kirjotuksesta on jo vierähtänyt tovi. Syynä varmasti se, että tuleva kirjoituksen aihe oli jo tiedossa, mutta kumpikaan ei tiennyt kuinka tätä aihetta lähtisi käsittelemään täällä blogissa.

Viimeiset neljä viikkoa on vierähtäneet-madelleet (kuinka kukin sen määrittelee) meidän toisessa työharjoittelupaikassa. Paikkana on vanhusten hoitokoti nimeltään Udland. Olemme molemmat kolmannessa kerroksessa toistemme iloksi, valitettavasti vain eri ilmansuunnissa. Kerros on nimittäin jaettu eri osastoihin ja osastojen nimet tulevat ilman suuntien mukaan.

Pääosin olemme paikkaa kuvailleet elämänilon viejänä. Kaikkien menneiden vuosien harjoitteluiden jälkeen on tuntunut, että aloitamme taas alusta. Osastolla ei ole meille mitään lääkinnällisiä haasteita tai vaikka haavanhoitoja, perushoito on tuolla kaiken a ja o. Sairaalassa oli positiivista englannin kielen taito niin hoitajilla kuin potilailla. Mites tuolla Udlandissa sitten? Marikan potilaista ei yksikään puhu englantia ja Piian potilaista löytyy yksi, joka puhuu sitä (toim.huom. kyseinen herra menehtyi viime viikolla :( ). Muiden kanssa sitten puhutaankin norjaa-ruotsia-siansaksaa. Ja mikä parhainta, kaikki ymmärtävät toisiaan hyvin puolin ja toisin!

On ollut yllätys, kuinka vähän hoitajatkaan tuolla osaavat puhua englantia, onneksi meillä molemmilla on kuitenkin aivan huiput ohjaajat, jotka puhuvat todella hyvää englantia! Välillä on tullut myös tilanteita, jolloin me puhumme englantia ja hoitajat vastaavat takaisin norjaksi, jotkut ovat myös ilmaisseet etteivät halua edes yrittää puhua englantia. Kaikki vaihtarit ovat olleet tästä vähän hämillään.

No eipä siinä mitään, huumorin avulla on tästäkin selvitty! Paikasta ollaan saatu väsättyä monenmoista eri kappaletta, mutta ylivoimaisesti parhaimmat luritukset tulevat sillä hetkellä, kun täytyy lähteä töihin. Itse työpaikalla olemme oppineet käymään keskusteluita keskenämme pelkkien katseiden avulla. Hyödyllinen taito sekin!
Meidän onneksi on enää tämä viikko jäljellä ja se menee vaikka päällä seisten. Sitten onkin luvassa jotain kivaa ja elämä alkaa taas voittamaan! Saadaan elämänilo takaisin ennen kuin palataan Suomeen.

Marika ja Magui lähdössä uhkaamaan sadetta kotimatkalle

Pitää vielä lausua pari sanaa meidän uljaista vuokra ratsuista! Saatiin nämä valoakin nopemmat menopelit 6 viikon ajaksi hintaan noin 25e. Koska Udlandiin on matkaa meiltä melkein 5 km, taittuu matka paremmin näillä kuin jalkasin! Ulkonäöllä näitä vempeleitä ei ole siunattu ja kieltämättä niillä on joskus myös oma tahto. Turvallisuudesta vain sen verran, että jarruja ei löydy lainkaan polkimista. Mainittakoon, että Piialla on käytössä pelkästään etujarru. Toistaiseksi ollaan selvitty näillä ehjin nahoin mennen, tullen ja palatessa. KOP KOP!

Sää on ollut täällä aika syksyinen ja välillä hyvin mielenkiintoinen. Pyöräilyt ovat välillä menneet ekstreme urheiluksi. Joskus vastatuuli pysäyttää meilkein kokonaan ja samaan aikaan yrittää kaataa sivusuunnasta. Tuon lisäksi täytyy myös mainita vesisade, joka saattaa sataa jokaisesta mahdollisesta suunnasta, myös alhaalta. Hämmentävää.
Sää on ollut enimmäkseen harmaa ja pimeä. Piian onni sinänsä, vasta näinä synkkinä aikoina seki alkaa olemaan iloinen ja energinen.

Palaillaan!

P.s. Tämän viikon päätteeksi täältä lähtee ensimmäinen vaihtari takaisin kotiin, me ollaanki jonossa sitten seuraavia! Jaaiks