International day

Haugesundin ammattikorkeakoulu halusi järjestää koululla international dayn, jonka avulla norjalaiset opiskelijat saisivat tietoa muista maista ja saattaisivat itsekin inostua vaihtoon lähdöstä. Opiskelijat saivat tulla juttelemaan ja kyselemään asioista. Koulu antoi meille tueksi rahaa, jonka avulla pystyttiin hankkimaan päivään tarvittavia aineksia ja tavaroita. Koska espanjalaisia oli ylivoimaisesti eniten, niin muut maat tekivät yhteistyötä toistensa kanssa. Me löimme hynttyyt yhteen meidän slovenialaisen ystävämme kanssa.

Kaikki alkoi keskiviikko iltana, kun Damjan tuli meidän luokse kokkailemaan slovenialaisia herkkujansa. Hauskaa, kun kerrankin oli roolit toisinpäin ja mies opetti, kuinka tehdä. Koko kokkausrumba kesti kevyet +5 tuntia, kun omena ruusujen teossa kesti niin kauan. Marikan ensimmäinen ruusu oli vertaansa vailla ja muistutti kaikkea muuta paitsi ruusua. Harjoitus kuitenkin teki mestarin ja nyt mekin osataan!
Me päätimme loihtia tarjoiltavaksi mustikka piirakkaa vaniljakastikkeella. Nopeaa, helppoa ja hyvää!

Olisi ollut hauska ottaa kuva ihmisten ilmeistä, kun he maistoivat salmiakkia. Porukka jakautui sen suhteen oikeastaan kahtia. muiden maiden edustajat kävelivät hyvin nopeasti roskikselle sylkemään karkin pois, kun taas norjalaiset tykkäsivät. Erään maan edustajan sanoja lainatakseni: "Maybe finnish people just have strong soul, so they can handle this kind of candy". Norjalaisista opiskelijoista alkoi näkyä samoja naamoja useampaan otteeseen karkkikulhon äärellä kysymässä, että saako vielä yhden. Loppujen lopuksi Piia pelasti yhden tytön päivän ja lahjoitti yhdelle oman pienen salmiakkirasian, kun emme niitä kaikkia itse enää tarvinneet. Kyllä tytön onni loisti kasvoilta. Päivä oli todella hauska. Päästiin itsekin maistelemaan muiden maiden edustajien herkkuja ja kyllä suosikkeja löytyi. Meidän makunystyröitä miellytti eniten espanjan ja tanskan antimet! Uskaltauduttiin maistamaan myös nigerialaista ruokaa, joka ei ollut heidän sanojensa mukaan edes tulista, koska he olivat käyttäneet vähemmän mausteita. Noh... meillä taas kimalteli tuskan hiki otsalla, kun ruoka oli HIUKAN liian tulista meidän makuun. Paha kertoa sen enempää ruuan mausta, kun suu oli niin tulessa, ettei erottanut mitään makuja. Kiitos nigerialaisen ruuan ja brasiliaisen kahvin, oli närästys hetken aikaa ystävänä. Onneksi on rennie keksitty!
Palaillaan taas!

-Marika & Piia

Haugesund

Tajuttiin tuossa yks päivä, että ei olla oikeastaan kerrottu mitään tästä meidän kotikaupunki Haugesundista. Jospa näin reippaan kahden kuukauden asumisen jälkeen olis sen aika.

Haugesund löytyy siis rannikolta etelä-Norjasta Stavangerin ja Bergenin väliltä. Asukkaita täällä meidän kotikylässä on noin 35 000, joten aika pikkuisesta paikasta on kyse. Täällä järjestetään vuosittain Norjan kansainvälinen elokuvafestivaali, joka olikin heti ensimmäisenä viikonloppuna kun tänne saavuttiin. Lisäksi Haugesundissa järjestetään vuosittain Sildajazz-festivaali (jonka julisteilla meidänkin mummola on koristeltu). Haugesund tunnetaan myös melkoisena huumemestana ja näitä tämän kulttuurin edustajia näkeekin väistämättä täällä pyöriessä. Ennen öljyn löytymistä Haugesund eli kalastuksesta, mutta nykyään päätoimeentulo on erilainen laivateollisuus.

Vaikka pienestä paikasta onkin kyse, on täältä kuitenkin kaikki tarpeellinen löytynyt tähän mennessä. Keskusta tarkoittaa käytännössä yhtä kävelykatua sekä rantassa sijaitsevia ravintoloita ja baareja. Pienemmässä paikassa on toki hyvätkin puolensa. Kaikkialle pääsee kävellen tai pyöräillen ja kaikki tarvittava löytyy läheltä. Haugesund on sijainniltaan siinä mielessä ihanteellinen, että täältä on todella hyvät kulkuyhteydet lähellä oleviin suurempiin kaupunkeihin. Lisäksi Norjan kuuluisimmat nähtävyydet ovat muutaman tunnin ajomatkan päässä. Pohjois-Norjaan on toki pitkä matka ja sen näkeminen taitaakin jäädä toiseen kertaan. Junalla ei sinne asti jakseta lähteä köröttelemään ja lentäminen tuli liian kalliiksi maan sisällä.

Kun ravintoloista ja baareista tuli jo mainittua niin tässä kuvamateriaalia tästä hurjasta "bilekadusta". Suurin osa ravintoloista ja baareista löytyy siis rantakadulta. Kuten (jos?) kuvasta näkyy, on baarit ja ravintolat vierivieressä ja jokaisen edustalta löytyy lasitettu terassi. Suosituin paikka on varmasti Cafe M&M, joka on pienempi lähinnä istuskeluun tarkoitettu baari. Jos tanssimaan haluaa, löytyy muutaman kymmenen metrin päästä enemmän yökerhomainen Zenza. Me kun ollaan tunnetusti suuria tanssimisen ystäviä, on Zenzassa vierailut jäänyt yhteen kertaan. Vähän liikaa tuli mieleen Fona tai Onnela. Ravintoloista löytää varmasti mieleisensä, erityisesti ollaan tykästytty erääseen italialaiseen ravintolaan (jonka nimestä mulla ei oo mitään hajua??). Ravintoloita löytyy toki muualtakin kuin rannasta.

Mikään shoppailijan paratiisi Haugesun ei (onneksi) ole. Kaikki perus Ginat,H&M:t,Cubukset,Vero Modat yms täältä toki löytyy. Muutaman sadan metrin päästä meidän kotoa löytyy vähän isompi ostoskeskus Markedet sopivasti koulu/sali matkan varrelta. Siellä onkin tullut kerran jos toisenkin käytyä pyörähtämässä ja "kattelemassa". Onneksi nuo lentojen kalliit lisäkilot vähän hillitsee shoppailuintoa. Muutama suurempi ostoskeskus löytyy sitten vähän kauempana keskustaa..

Ollaanko me sitten viihdytty täällä? No ollaanhan me. Reippaassa kahdessa kuukaudessa ollaan ehditty tänne jo sen verran kotiutua, että ihan kotina tätä paikkaa pidetään. Tiedetään, missä kannattaa tehdä ruokaostokset ja mistä löytyy parhaat kebabit ja jälkkärit (miten niin ruoka on lähellä sydäntä?) Arki sujuu omalla painollaan eikä yhdessä asuminenkaan ole vielä aiheuttanut sen suurempaa ahdistusta. Tässä välissä voi siis vielä vähän ylistää tätä meidän mummolaa! Jos toisen naama ei syystä tai toisesta miellytä, on tilaa sen verran että sitä pääsee varmasti pakoon. Välillä jutellaan päivän suunnitelmista whatsappissa, kun toinen on toiselle puolella mummolaa, eikä jakseta huutaakaan toisillemme. Loppuelämän kodiksi Haugesund on kuitenkin hitusen verran liian pieni paikka, mutta kyllä täällä sen reippaat kolme kuukautta varmasti viihtyy!

Lomailua

Oltiin tehty työtunteja ahkerasti etukäteen enemmän, että saatiin viimeiselle harkka viikolle vapaapäiviä. Nimittäin viime viikon keskiviikkona meille saapui vieraita Suomesta loppuviikon ajaksi. Oli kyllä onnen päivät (poikien näkemisen lisäksi), kotoa tuli nimittäin ruokalähetys! Näitä ruokia ollaan kyllä kaivattu ylivoimaisesti eniten. Eiköhän me näillä pärjätä siihen asti, että palataan Suomeen =)

Kuvaan ei tohdittu ottaa mukaan kaikkia herkkuja mitä saatiin...

Torstai vietettiin Haugesundia esitellen. Tän paikan esittelyyn ei tarvii sen enempää päiviä, mikä kertoo paljon kaupungin suurudesta. Perjantaina lähdettiinkin aamulla aikaisin Bergeniin. Bussi matka kesti yhteensä kolme tuntia. Matka oli lievästi sanottuna tuskainen, sillä koko matkan ajan oli kirjaimellisesti kuumat oltavat. Lämmönsäätelyssä oli jotain vikaa ja patterit paahtoivat vieressä koko matkan. Kuitenkin selvittiin tästä!

Sitten itse määränpäästä. Bergen on Norjan toiseksi suurin kaupunki ja tämä sijaitsee myös länsirannikolla. Bergen on kuuluisa siitä, että siellä sataa usein. Yleensä kahtena päivänä kolmesta. Meidän onneksi siellä ei satanut kertaakaan meidän ollessa siellä! Reissun aikana tuli nähtyä paljon keskustaa (koluttiin kaupat läpi), vanhakaupunki Bryggen ja käytiin kattelemassa maisemia Fløyen-vuoren huipulta. Vuorelle pääsee köysiratajunalla, joka lähtee keskustasta.

Bryggen

Hotelli Scandic Ornen oli hyvä, aamupalasta puhumattakaan! Hotellin nimi tarkoittaa kotkaa ja se kyllä näkyi joka huoneen seinällä.

Ulkona tuli syötyä enemmän kun tarpeeks

Piia hakeutui ikäistensä seuraan

Päivät kului sitten turhankin nopeasti ja pojat lensivät sunnuntaina takaisin Suomeen. Vaihtoa on jäljellä vielä kuusi viikkoa (mihin tää aika on menny??) ja kotiin palataan siis marraskuun lopussa. Tällä viikolla alkoi uusi harkka uudessa paikassa, mutta siitä sitten joskus lisää.

Palaillaan!

-Piia&Marika

Mitä meille kuuluu?!

Pari viime päivitystä on käsittelly vaeltamista, mutta eihän me täällä oikeesti vaelleta yhtenään...

Mitä me siis tehdään?

No tällä viikolla saatiin vähän vaihtelua harjoitteluiden ohelle kun koululla oli green week meille sairaanhyvillehoitajavaihtareille (hehhehh). Maanantaista torstaihin oltiin siis koululla 8.15-12/14 tai jotain siltä väliltä. Meille luennoitiin mm. siitä millaista on olla ja asua ulkomailla, Norjan ja euroopan historiasta (tähän väliin pitää mainita että opettajaa kiinnosti kovasti mitä Suomessa on tapahtunut ja milloin verrattuna Norjaan. Marika loi tässä vaiheessa epätoivoisen katseen Piian suuntaan ja jostain muistin perukoilta saatiin jotain vastattua. Ei tosin tiedetty onko kirkko ja valtio Suomessa kaksi erillistä tahoa...... noloa. (On ne periaatteessa.)). Luennoilla kuultiin myös asiaa vaeltamisesta sekä parantumattomien haavojen hoidosta. Käytiin tutustamassa Haugesundin museoon sekä vanhusten päivätoiminta keskukseen. Torstaina vierailtiin myös viikinkikylässä kuuntelemassa viikinkien historiasta. Paikka olisi voinut olla ihan mielenkiintoinen, ellei kaikki kirjoitettu info olisi ollut norjaksi. Viikinkikylässä törmättiin myös matkan ensimmäisiin suomalaisiin! Tuttuun tapaan letkautettiin ajatuksia suomeksi kun selän takaa kuului huudahdus "Puhuuko täällä joku suomea?". Voi sitä ilon määrää! Selvisi, että pohjoismaiset palomestaripäivät oli käynnissä Stavangerissa ja porukka oli eksynyt meidän hoodeille.

Piia kiinnosti vaan arkkujen sisältö, joka lopulta jäi kuitenkin mysteeriksi koska museon työntekijä esti tutkimista.

Espanjalaiset innostu vähän enemmänkin roolileikeistä.

Uskaltautui Marika kuitenkin vähän kokeilemaan.

Marika intopiukeena kalastusosiossa.

Enempää kuvamateriaalia ei sitten viikosta olekkaan (kertoo vissiin jotain kiinnostuksen tasosta?).

Muuten elämä täällä rullaa ihan hyvin. Akuuttiharkan viimeinen viikko alkaa huomenna ja keskiviikkona saadaankin vierailijoita Suomesta (jihuu!). Vaihoaika on sitten jo puolessa välissä, hullua. Kotiin siis palataan marraskuun 26. päivä. Niijoo! Aloitettiin Norjan kielen kurssi tuossa muutama viikko sitten. Norjahan on lähestulkoon ruotsia, joten meiltä ei sen suurempaa aivotyöskentelyä kaivata. Opettaja onkin sitten sellainen sekamelska, että sääliksi käy muita jotka eivät norjaa lainkaan ymmärrä. Viikon päästä alkaa siis seuraava harjoittelu vanhainkodissa, johon onkin matkaa vajaat 5km. Opettaja kyseli jo huolissaan, että miten ajateltiin sinne kulkea. Tarkoituksena olisi vuokrata pyörät harjoittelun ajaksi. Saatiin huolestuneita kysymyksiä opettajalta, että kai me tiedetään että täällä tulee marraskuussa jo kylmä (eikai?). Annettiin nätisti ymmärtää, että taisi tulla kauhistelut väärään osoitteeseen, ollaanhan me kuitenkin Suomesta. Opettaja ei sitten meinannut tajuta, että kyllä me siellä Suomessa pyörällä kuljetaan vaikka olisi pakkasta ja lunta. Opettajan pyörä kun jää talviteloille lokakuussa...

Ensi viikonloppuna suunnataankin sitten Bergeniin (hotelliaamupala, täältä tullaan!). Palaillaan!

-Marika&Piia

Loppukevennykseksi muutamia otteita espanjalaisten (huom. muutaman) englannin taidoista:

• Do you want me? = On ilmeisesti ok kysyä vastakkaisen sukupuolen edustajalta kaikkien läsnäollessa. Lopullista tarkoitusta tälle kysymykselle ei kuitenkaan saatu. Ellei se sitten olekkin suora ehdotus?
• I'm so wet! = Ilmoitusluontoinen asia sillon kun ulkona sataa.
• What are you? = Kysymys kun näät tutun ihmisen kaupassa. Ilmeisesti kuitenkin how are you...
• Change and cut. = Tällä voi päättää keskustelun ja saada ihmiset sanattomaksi. Tarkoitus on vielä epäselvä...
• Is everybody fish? = Eli onko kaikki kalastajia. Tämän saa kuitenkin anteeksi, sillä kysyjä itsekin tajusi mitä sanoi.

Ei sillä että tässä mitään eksperttejä itse oltaisiin...