Preikestolen

Heissulivei pikku tauon jälkeen!

Viime lauantaina oli vuorossa Preikestolen valloitus (tehdään me täällä muutaki ku vaan patikoidaan) koulun järjestämällä reissulla. Aamu kahdeksalta suunnattiin koululle josta bussi sitten noukki kyytiin kaikki halukkaat lähtijät. Meistä sairaanhoitaja vaihtareista matkaan lähti lähes kaikki. Haugesundista ajomatka patikkareitin alkuun kesti noin kolme tuntia ja matkaan kuului kaksi lauttamatkaa. Meidän osalta matkat meni suurilta osin kuulokkeet korvilla torkkuen, ei espanjan kuunteleminen aamutuimaan oikein innostanut..

Preikestolen on siis kallionkieleke, joka sijaitsee Lysevuonon rannalla noin tunnin ajomatkan päässä Stavangerista.  Jyrkänteellä on korkeutta reippaat 600m ja se on kooltaan noin 25x25m ja lähes tasainen. Preikestolen on yksi norjan suosituimmista nähtävyyksistä ja sen kyllä huomasi!

Patikointi jyrkänteelle on noin 4,5km per suunta ja maastokin on suurimman osan matkasta helppo kulkuista. Muutama kiipeily matkalla piti suorittaa, mutta Trolltungan jälkeen ei kyllä tuntunut missään.

Ihmisiä oli liikkeellä paljon. Täällä ei kuitenkaan tervehditty ja kannustettu vastaantulevia kuten Trolltungalla. Siellä jokaista vastaantulevaa moikattiin ja jopa kannustettiin huikkaamaalla "Yea you can do it!" tai "it's not that far away anymore!".

Joo-o, kyllä ne edelleen pitää vettä

Matkaan meni noin 1,5 tuntia kun rauhassa käveltiin ja välillä kuvattiin. Kuten kuvista näkyy oli sää pilvinen ja kostea, mutta vettä ei saatu niskaan kun vasta perillä. Maisemat vaihteli matkan varrella, mutta jäivät kyllä kakkoseksi Trolltungaan verrattuna.

Kuten kuvista näkyy, porukkaa riitti. Kuvaamisen kans sai välillä taitella että sai kuvan haluamastaan kohteesta ilman ylimääräsiä malleja. Haglöfsit tuli tarpeeseen kun saatiin pieni sadekuuro niskaan. Vajaan tunnin kuvaamisen ja eväiden syömisen jälkeen lähdettiin takaisin alaspäin. Vähän meinasi kylmäkin tulla, mutta oli kyllä erehdys sanoa se ääneen. Espanjalaisten mukaan kun suomalaisille ei voi tulla kylmä (hah tietäisitte vaan!). Alaspäin matka taittui samaan tahtiin kuin ylös ja bussin luona oltiin hyvissä ajoin. Samanlaista fiilistä reissusta ei saanut kuin Trolltungasta selviytymisen jälkeen (paitsi espanjalaiset, jotka lauloivat voiton lauluja alhaalla sen kunniaksi että selvisivät alas..) sen verran lyhyt matka tuo 9km kuitenkin on. Kotiin ajeltiin eri reittiä, mutta lautalle päästiin silti kahteen otteeseen. Ensimmäisen lauttamatkan aikan bongattiin pehmiskone lautan kioskista ja voi sitä surkun määrää kun tajuttiin että rahat jäi bussiin. Siinä sitten toivottiin että toiselta lautalta tuo vekotin löytyisi ja kyllä! Pehmistä saatiin ja oltiin onnellisia.

Preikestolenista jos muutama sana vielä. Käymisen arvoinen paikka, maisemat oli upeita ja patikointi paikan päälle oli helppo eikä turhan pitkä. Ihmisiä oli kuitenkin vähän turhan paljon. Jos kahdesta pitäisi valita, vie Trolltunga kyllä voiton. Jos kuitenkaan itserääkki ei houkuta mutta vuonomaisemat kiinnostaa on Preikestolen oikein hyvä vaihtoehto!

Ensi viikko onkin taukoa harjoitteluista ja luvassa on ohjelmaa koulun puolesta!

- Piia&Marika

Retki Trolltungaan

Viime viikon torstaina aikasin aamulla lähettiin vuokra-autolla tien päälle, päämäränä Oddassa sijaitseva Trolltunga. Haugesundista sinne kesti ajaa noin kaksi tuntia. Piia halusi ajaa, joten Marika sai rauhassa räpsiä maisemakuvia koko matkan ajan. Täällä kun on matkan aikana jotain mitä kuvata! Toisin kuin Suomessa, missä näkyy matkan aikana suoran tien lisäksi vain peltoja ja puita.

Liikennesäännöt ovat samanlaiset, joten hätää ei tullut. Poikkeuksena kokonaan puuttuvat liikennevalot. Niiden sijaan täällä on liikenneympyröitä joka välissä, vilkkua näytettiin ku niihin mentiin, vilkkua näytettiin ku siellä oltiin ja vilkkua näytettiin ku sieltä poistuttiin. Toisin sanoen vilkku välkkyi lähes koko ajan.

Menopelinä meillä oli tuliterä Skoda Fabia ja oltiin ekat jotka koeajoi sen. Hyvinhän se meitä palveli, pienet sille.

Maisemaa matkalta

Sitten vähän nippelitietoa. Päämäärämme Trolltunga eli suomeksi peikonkieli, sijaitsee Skjeggedal-laakson yläpuolella kunnassa nimeltä Odda. Kieleke on noin 700m Ringedelsvatnet-järven pinnan yläpuolella. Matka ylhäälle kallionkielekkeelle ja sieltä takaisin alas on yhteensä 22km. Eli matkaan saa varata koko päivän ja paljon aikaa! 

Jo reitin alkupäässä oli paljon varoituksia, että jos ei ole päässyt kulkemaan 4km ennen klo 13 on käännyttävä takaisin, koska kun pimeä laskeutuu on hieman vaikeaa (kettumaista) tulla takaisin. Täällä kun pimeä saa aivan uuden merkityksen..

Ensimmäiset 4km ottivat kyllä kaikki luulot pois. Matka oli suoraa ylämäkeä ja täysin kivikkoista! Muutama epätoivon hetki koettiin, kun ajateltiin että kerettäisiinkö tätä menoa menemään 4km ennen määrättyä aikaa. Koska molemmat on niin atleettisia urheilijoita ;) niin kerettiinhän me!

Onneksi taas kerran oli sattunut hyvä päivä kohdalle, aurinko paistoi ja oli sopivan lämmin. Ensimmäisten kilometrien aikana kyllä soijaa pukkas.

Koska maasto on enimmäkseen näin epätasaista ja kivikkoista koko 22km matkan, niin Marika suosittelee muiden polvivikaisten kohtalontovereiden käyttävän jonkun sortin tukia matkalla. Ens kerralla astetta fiksumpana! Ei tartte kärsii kivuista reissun päätteeks..

Vuoristossa vesi oli niin puhdasta ja KYLMÄÄ, että juomapulloa pystyi täyttämään vähän väliä matkan varrella. Hyvää oli!

Tuli hehkutettua koko matkan meidän uusia hyviä kenkiä!! Vaikka tallas vettä pitkin nii ei kastunu sukka tai mikään!

Ei aivan viittitty itte ruveta taiteilemaan tällä tavalla tuol reunalla

Fjonga-jalka Piia se siellä ilosena lumen kimpussa

Tosin tässä vaiheessa ei enää kengästä ollu apua.... Etenki ku Piia päätti askeltaa samalla jalalla jorpakkoon kaks kertaa ku ei eka kerta riittäny

Kauheimmat kilometrit alaspäin alkoi tästä. Taktiikka oli hiljaa löntystäen alamäkeen, ellei se ois toiminu niin persustalla liukuen sit.

SE TUNNE ku oli koko reissusta viimenen kilometri enää jäljellä!

Kaikenkaikkiaan meillä meni 4,5h parkkipaikalta trolltungalle ja suunnilleen saman verran takasinpäin. Matkaa tuli yhteensä käveltyä(kiipeiltyä) 22km. Takaisin parkkipaikalla oltiin noin 20.30 jonka jälkeen pimeä tuli 15 minuutissa. Eli aika hyvin oltiin matka suunniteltu (tai sitten tuurilla onnistuttiin...). Oltiin etukäteen vähän matkaa tutkittu ja todettu, että eihän tuo 10tuntia/22km nyt niin paljon ole. Ei tosin aavistettu että tasaista maastoa tuosta matkasta oli ehkä kilometri ja muuten mentiinkin sitten ylösalasylösalas (paitsi ne ekat 4km jotka mentiin vaan ylös...). Eli tosissaan kannattaa miettiä kunto kohdillaan tuollainen matka taivaltaa, sieltä ei meinaan pääse kesken pois jos kiinnostus tai jaksaminen loppuu. Vaellus tuolla on tosiaan ilmaista eikä auton parkistakaan mitään maksettu, eli ainoastaan matkat tuonne muodosti matkakustannukset. Auto vuokrattiin päivän ajaksi ja siihen sitten menikin vähän odotettua enemmän, mutta menköön oli se sen arvoista!

Kroppa ja etenkin jalat kyllä kiitti reissusta seuraavat päivät. Kuntosalikortin tauko taitaa jatkua loppu vuoteen, tän vuoden treenit on suoritettu!

P.S. Niin joo, lauantaina pitäis vissiin Preikestoleen vaeltaa, mutta eiköhän kolmen tunnin vaellus oo lastenleikkiä kymmeneen tuntiin verrattuna.

-Marika&Piia

Akuttmottak

Noniin vihdoin ja viimein Piian päivitys harjoittelusta...

Tällä hetkellä on menossa kolmas viikko kokonaisuudessaan kuuden viikon akuutinhoitotyön harjoittelusta. Harkkaa suoritan ensiavussa joka siis norjaksi kääntyy akuttmottak. Täällä homma toimii samalla tavalla kuin Suomessa, eli jokaiselle opiskelijalle nimetään yksi tai useampi ohjaava sairaanhoitaja jonka kanssa vuoroja sitten tehdään. Täällä opiskelijan tulee tehdä viikossa neljä päivää harjoittelua Suomen viiden päivän sijaan (ei ollenkaan huono ratkaisu sanon minä), koska myös ohjaajat tekevät lyhyempää työviikkoa. Minulle ohjaajaksi nimetty Tone teki ensimmäisen viikon yövuoroa, joten ensimmäinen viikko meni joka päivä eri ohjaajan kanssa. Hiukan kismitti, mutta näinhän se homma joskus menee myös Suomessa. Tonen kanssa pääsin kuitenkin tekemään vuoroja heti toisella viikolla ja ihana ohjaaja onkin!

Mitäs ensiavussa sitten tehdään käytännössä? Homma eroaa normaalista osastosta aikalailla. Ensiavussa ei ole käytönnössä kuin kahdeksan tarkkailupaikkaa (obspost) potilaille ja näillekin paikoille otetaan vain sellaisia potilaita, jotka pystyvät itse huolehtimaan itsestään. Näilläkin paikoilla potilaita ei pidetä yhtä yötä pidempään vaan siirretään tarvittaessa muille osastoille. Aamuvuoron alkaessa voi tilanne olla se, että paikalla on muutama potilas eiliseltä ja hekin omatoimisia. Aamut alkavat siis yleensä rauhallisissa tunnelmissa kahvia juoden ja päivän töihin valmistuen (mukavaa vaihtelua muihin harkkoihin verrattuna!). Hoitotarvikkeita tarkistetaan ja täytetään tulevan päivän varalle. Työt alkaa sitä mukaan kun potilaita saapuu ambulanssilla tai muilla tavoilla ensiapuun. Kiireisin aika on yleensä 11-17 välillä päivästä riippuen. Ensimmäinen homma potilaan saapuessa on arvioida potilaan kiireellisyys eli antaa potilaalle triagekoodi. Potilaalta otetaan perusmittaukset ja laitetaan kanyyli paikoilleen. Lääkäri tulee katsomaan potilasta triagekoodin määrittämän ajan sisällä ja päättää jatkotoimenpiteista.

Henkilökunta on todella mukavaa ja kaikki puhuvat enemmän tai vähemmän hyvää englantia. Jos ei muuten löydetä yhteisymmärrystä niin onneksi aina on olemassa google translate joka oikein kätevästi kääntää sanat tarvittaessa ymmärrettävään muotoon (gallestein on sitten suomeksi sappikivet, tiedoksi vaan). Ohjaajani Tone onkin oikeastaan yksi harvoista, joka ei puhu niin hyvää englantia, mutta hyvin tullaan juttuun englanti-ruotsi-norja-suomi sekoituksella. Potilaista suurin osa on tähän mennessä ymmärtänyt englantia tai vaihtoehtoisesti "viittomakieltä". Keskenään hoitajat puhuvat luonnollisesti norjaa, mutta eipä tuo ole haitannut. Norja muistuttaa hyvin paljon ruotsia, joten tarkasti kuunneltaessa saa jutun päästä yleensä kiinni (enemmänkin vois toki ymmärtää jos ruotsin opiskelu olis joskus kiinnostanut, terkkuja vaan sille lukion 5,3 keskiarvolle ruotsista). Tärkeimmät sanat on kuitenkin tullut jo opittua tässä kolmen viikon aikana joten eiköhän sitä norjaa ala pikkuhiljaa ymmärtää yhä enemmän.

Kanylointia, ekgn ottamista ja muita "perushommia" on saanut harjoitella paljon ja niihin on tullut paljon varmuutta. Paljon on myös ehtinyt nähdä tässä kolmen viikon aikana! Aina kun ensiapuun tulee akuutimpi tapaus, sitä saa mennä katsomaan ja tarvittaessa auttamaan. Mieleenpainuvimpia tapauksia on ehdottomasti eräskin herra, joka oli sirkkelöinyt omaa kättään sen puun sijaan. Yliannostuksia, murtuneita neniä, sydänongelmia ja autokolareita on myös mahtunut tähän muutamaan viikkoon. On se aika jännää seurata miten homma toimii kun paikalla on sairaanhoitaja, anestesiahoitaja, ortopedinen hoitaja, pari anestesialääkäriä, ortopedi, muutama kirurgi, röntgenhoitaja ja radiologi. Labrahoitajaa unohtamatta! Kaikki siis yhden henkilön kimpussa.

Tiistaina pääsin päiväksi ambulanssin matkaan. Kaiken kaikkiaan keikkoja tuli kokonaiset yksi kappale koko vuoron aikana, mutta parempi sekin kuin ei mitään :D Näkipä miten homma toimii käytännössä.

Kolme viikkoa siis vielä jäljellä ensiavussa, sen jälkeen onkin luvassa viisi viikkoa vanhainkodissa...

Stavanger

Päätettiin lähteä työvapaan viikonlopun kunniaks viime lauantaina katsastamaan Stavanger. Kyseessä on siis Norjan neljänneksi suurin kaupunki. Matkamme alkoi aikaisin lauantai aamuna. Matka piti sisällään kahden tunnin ajomatkan, pitkiä maanalaisia tunneleita ja lautalla kulkemisen.

Lautalta

Aamupala

Saavuttuamme määränpäähän suuntasimme aluksi aamupalalle ja aamukahville, koska olisi ollu katastrofi jos matkassa ois ollu kaks nälkästä neitosta. Erilaisia söpöjä kahviloita löytyi joka lähtöön.

Aamupalan jälkeen suunnattiin kiertelemään kaupungissa (vanhassa kaupungissa?) ja kaupoissa. 

Olimme varanneet paikat paattiretkelle jo aijemmin. Laiva kulki vuonoa pitkin esitellen 12 erilaista paikkaa ja koko huvi kesti kolme tuntia. Maisemat olivat todella hienot ja meidän onneksi oli sattunut aurinkoinen kelikin! Tuuli onkin täällä sitten asia erikseen.......

Pidettiin myös nestetasapainosta huolta

Oikeen tuulipuku pariskunta

Kannella kävi PIENI tuulenvire

Bongaa sydän

Turisti hommia

Pari söpöliiniä eleli kaksistaan vuoristos

Ylhäällä vasemmalla näkyy neliön mallinen kivenlohkare nimeltään Preikestolen, tarkoituksena on valloittaa se parin viikon päästä. Jos kunto kestää...

                  

Halvimmasta päästä reissu ei tietenkään ollut, Norjan hinnoissa kun mennään. Meno-paluu bussimatka kustansi opiskelijalta 400kr (n.44e) ja vuonoristeily 450kr (n.50e), mutta oli sen arvoista! Kannattaa ehdottomasti mennä jos tänne päin eksyy :)

Huomenna startataan aamusta autolla kohti Trolltungaa (eli juurikin sinne mistä lauantaina oli joku tippunut, jos uutisia ootte lukenut) ja päivä meneekin sitte sinne kiivetessä.

Palaillaan!

-Marika & Piia