Marikan työharjoittelu!

Työharjoittelumme lähti käyntiin maanantaina viikolla 35. Me suoritamme 6 viikon työharjoittelua Haugesundin sairaalassa ja näiden viikkojen ajan tulen työskentelemään  sydänosastolla/sydänvalvonnassa. Hienosti löydettiin heti ensimmäisenä päivänä vaatevarastolle ja siitä pukuhuoneille, josta siirryttiin sitten pelipaikoille. Opin heti, että maanantai aamulle kannattaa rohmuta oikean kokoiset vaatteet jemmaan sillä muuten joudut käyttämään vain tarjolla olevia housuja. Housuissa ei ole edes kiristys mahdollisuutta, joten sillä koolla mennään mikä otetaan. Maanantai aamuna housujen koot olivat mediumista isompaan,joten maanantaina sain mennä housuista kiinni pitäen!

Haugesund sjukehus Helse Fonna

Norjalaisten mielestä avaimet on vissiin yliarvostettuja, joten tämän parissa takutaan joka aamu. Toivotaan ettei kiireisiä aamuja tule, sillä ei osata koodeja vielä ulkoa ja tämän parissa menee hetki.

Sairaalassa ohjaajat ja muut työntekijät puhuvat mulle englantia. Sitä ei kuitenkaan monet hoitajista osaa, joten he puhuvat vain norjaa keskenään. Mutta kaikki ovat olleet todella ystävällisiä ja huomioineet mut hyvin erilaisten toimenpiteiden yhteydessä. Koska norjan kieli muistuttaa paljon ruotsin kieltä, onnistun silloin tällöin poimimaan keskusteluista sanan jos toisenkin. Heillä puhetyyli on kuitenkin nopea ja he lausuvat sanoja hassusti/epäselvästi, joten suurin osa mitä he sanovat menee ohitte. Norjan kielisten tekstien lukeminen on taas asia erikseen, sillä niistä ymmärrän lähes kaiken. Vaikka sanat onkin kirjoitettu eri tavalla, niin niistä ymmärtää heti mitä ne tarkoittavat.
Me meinataan osallistua koululla alkavaan norjan kurssiin, eli ehkä kolmen kuukauden kuluttua meki osataan sönkätä norjaa. Tällä hetkellä potilaiden kanssa on keskusteltu ruotsiksi/englanniksi, heidän kielitaidosta riippuen.

Sitten vielä itse työharjoittelupaikasta, suoritan harjoittelua siis sydänosastolla/sydänvalvonnassa, joissa on yhteensä 21 potilaspaikkaa. Ekan viikon olin sydänosaston puolella, että pääsen tutuksi osastoon ja sen toimintaan. Jossain välissä tulen siirtymään osaston yhteydessä olevan sydänvalvomon puolelle. Hoitaja ohjaajina mulle toimii kaksi nuorta naishoitajaa. He molemmat ovat todella mukavia ja molemmat puhuvat onneksi todella hyvää englantia! Mulla oli vähän ennakkoluuloja aluksi omaa harjoittelupaikkaani kohtaan, kun ajattelin sen sisältävän vain ekg:n ottoa ja verenpaineen mittausta. Kuitenkin ensimmäinen viikko sisälsi sähköistä rytminsiirtoa ja osallistumista operaatiohuoneessa sydämentahdistimien asentamiseen. Viikolla sattui myös akuutti tilanne, kun potilaalla todettiin aortan pullistuma. Tuo tulee hoitaa pikemmiten, sillä jos aortta repeää niin sitten on jo kiire. Ellei joku tiedä, niin aortta on sydämestä alkava iso valtimo. Koska meidän työpaikkana oleva sairaala on aika pieni, siellä ei hoideta tällaisia tapauksia. Niimpä kuljetettiin potilas äkkiä katolle, josta helikopteri tuli noutamaan sen Bergeniin hoidettavaksi. Voin kertoa, että katolta katsoessa oli kyllä hienot maisemat! Yleensä, jos tämän sairaalan potilaat vaativat isompaa operaatiota tai toimenpidettä, ne siirretään tavalla tai toiselle Bergeniin tai Stavangeriin. Ensimmäisestä viikosta jäi hyvä mieli ja odotan tulevia viikkoja innolla!

Marika matkalla leikkaussaliin

Sykepleierstudent

       
-Marika

Green week

Olimme koko ensimmäisen viikon ajan koululla (ma-to). Onneksi koulua ei tarvinnut etsiä sen kummemmin, sillä meidän kämpältä koululle kestää kävellä muutama minuutti. Koulu oli iso ja tiloiltansa hieno! Sairaala, joka on tuleva harjoittelu paikkamme sijaitsee koulun vieressä.

Matkalla kouluun ekana päivänä

Stord/Haugesund university

Sairaanhoitaja vaihtareita on yhteensä tällä hetkellä 18 ja muutama saapuu vasta myöhemmin. Koko joukosta me olemme ainoat onnekkaat suomalaiset, meidän lisäksi on yksi slovenialainen poika ja loput onkin espanjalaisia. Mukava porukka kyseessä. Espanjaa on siis kuultu enemmän kuin norjaa, mutta eiköhän tähän tuu muutos viimestään ensi viikolla kun harkka alkaa!

Ensimmäisen viikon aikana meille on esitelty koulua, sairaalaa ja kaupunkia. Emme ole nähneet kauheasti kulttuuri eroja suomalaisten ja norjalaisten välillä, heillä on aikalailla samat tavat kun meilläkin. Espanjalaisilla on kulttuurin kanssa vähän enemmän opeteltavaa.

Viikko on sisältänyt myös kahdet grillibileet (tiistana ja torstaina), joissa koulu on tarjonnut ruuan (Seamk ota mallia). Ensimmäiset grillibileet pidettiin koulun sisäpihalla, jossa oli todella paljon porukkaa. Toiset järestettiin leikkimielisen lentopallo kisan yhteydessä. Norjalaisille on koulussa "Buddy Group" (eli pari tutoria+uusia alottavia oppilaita) ja he ovat kutsuneet luokseen bileisiin juhlien yhteydessä. Täällä baari oli hieman pettymys! Muistutti Seinäjoen Wilsonia, mutta oli tiloiltaan vielä pienempi. Baarin etualalla on isompi terassi ja tila jatkuu sisälle jossa on lisää istumapaikkoja ja yksi baaritiski. Tanssilattiaa ei näkynyt vaan kaikki istuskelivat omissa porukoissaan. Portsarit ovat myös todella tarkkoja ettei baareihin eksy alle 20-vuotiaita, sillä poliisit tekevät paljon tarkastuksia siviilivaatteissa. Jos he löytävät jonkun alaikäisen, menettää baari heti anniskelulupansa.

Grillijuhlat koulun pihalla

Tämä norjalainen tytsy nouti meidät lentokentältä

Aurora & Lucia

Lentopalloa, musiikkia & grilliruokaa

Espanjalaisia tyttöjä

Mentiin sitte häviämään beer bongissa....

Lauantaina oli vielä kolmannet bileet (liikennevalo-teema, jeejee...). Pojat järjestivät etkot heidän kotonaan jonne sitten mentiin iltaa istumaan. Baariin asti ei kuitenkaan jaksettu enää raahautua, enemmän houkutti oma koti ja ruoka.

Tällä päivälle olikin luvattu sitten kunnon hellettä, joten otettiin suunnaksi läheinen järvi. Päivä meni paistatellessa ja uidessa (vähän myös hyppiessä) muiden vaihtareiden kanssa. Nälkä pääsi taas vaihteeksi yllättämään ja palattiin viiden aikoihin kotiin makaroonilaatikon äärelle. Äsken tarinoitiin introduction letterit meidän tuleville ohjaajille sairaalassa. Loppuilta meneekin sitten supernaturalista nauttien! (Ehkä vähän myös ruuasta).  Huomenna pitäisi suunnata aamu yhdeksäksi sairaalaan aloittamaan kuuden viikon mittaista harjoittelua. Jaiks.

Tässä vielä muutama rantakuva!

- Marika & Piia

Home sweet home!

VAROITUS kuvapläjäys tiedossa ja kuvat saattaa olla vielä epämääräisessä järjestyksessä.

Matkalla Haugesundiin ehdittiin jo miettimään millaiseen mörskyyn päädyttäis asumaan meidän vaihdon ajaksi, mielikuvia oli monia ja ei niin hyviä. Päädyttiin siihen, että pidetään odotukset matalalla niin ei ainakaan tulla pettymään. Meitä kentältä noutanut tyttökään ei osannut sanoa millainen tuleva kämppämme tulisi olemaan. Saapuessamme pimeään Haugesundin keskustaan keskiyöllä pilkotti muiden talojen keskeltä keltainen korkea talo, hieman alkoi molempia naurattaan kun tajuttiin että tuo on juuri se meidän talo. Söpöhän se oli.

Tuskan hikeä pukaten raijattiin meidän tavarat kierreportaita pitkin ylimpään kerrokseen, jossa meitä vastassa oli innoissaan suloinen vanha norjalainen pariskunta, he jotka meille tätä asuntoa vuokrasivat. He eivät kauaa ehtineet meitä asunnossa kierrättää, kun me jo innoissamme pompimme melkein tasajalkaa. Asunto ylitti kyllä kaikki odotukset ja meillä on tilaa enemmän kuin tarpeeksi! Kaiken lisäksi tämä herttainen pariskunta oli tuonut MONET lakanat ja pyyhkeet meidän käyttöön, sekä jopa ruokaakin.

Molempien meidän kodit Seinäjoella on valittu tiettyjen kriteereiden perusteella (kranttuja vissiin), hassua että tässä asunnossa on suurin osa molempien kriteereita vastaan, mutta silti tämä on maailman suloisin asunto!

Tässä sightseeing kierros meidän vuosituhannen mummolaan 8)

Ihmettelimme kun asunnostamme ei löytynyt vessaa lainkaan, mutta yllättäen se sijaitsikin
käytävässä matkan varrella. Jokaisen asunnon vessa on erikseen käytävässä. Hämmentävää.

Piian huone eteisestä

Olkkaria Piian huoneesta päin

Piian huone (pariovet!!)

Olohuonetta eteisestä päin

Keittiö

Keittiön söpö ovi!

Onnea on kahvinkeitin jonka olemassa oloa ehdittiin jo epäillä!!

Suihku (mutta ei vessaa?)

Marikan huone

Marikan huone

Lämmitysjärjestelmää (toivottavasti ei)

Terde

Näkymä parvekkeelta, tosi upeita kattoja.

Eli käytössä meillä on kolme huonetta + keittiö + suihku + vessa käytävällä + terde! Ihan vaan meille kahdelle. Aika luksusta, taidetaan jäädä mummolaan asumaan!

Palaillaan!

-Marika & Piia

P.S. Tässä fiilikset tästä kuvasäätämisesta, tekniikan ihmelapsia ku ollaan...

Ensimmäinen päivä

Päätettiin lauantaina ensimmäiseksi lähteä etsimään ruokakauppaa. Sen suuremmin suunnittelematta vedettiin sadekamat niskaan (mikä aurinko?) ja lähdettiin käppäilemään johonkin suuntaan kotikadulta. Päädyttiin ilmeisesti keskustan kävelykadulle, jossa oli alkamassa jonkinlaiset ilmaisen ruuan bileet. Tottakai me köyhinä opiskelijoina päätettiin jäädä apajille. Tarjoiltu ruoka ei vain ikävä kyllä ollu tarkoitettu meidän makunystyröille. Tarjolla oli silliä eri muodoissa kuten curry kastikkeessa ja jokainen tarjolla ollut makuelämys oli myös runsaasti suolattu. Erottauduttiin joukosta hyvin, kun molemmilla oli erikoinen ilme naamalla maistellessa näitä sillejä, kun taas norjalaiset sen sijaan vierellä nuolivat omat kipponsa. Tarjolla oli myös grillattua fisua ja kalapihviä.

Marikan sadelook

Mmmmm.... so "good"

Tunnin pyörimisen jälkeen päätettiin ottaa tosissaan suunnaksi paikallinen supermarketti eli KIWI. Kiitos google mapsin löydettiin lähin KIWI, joka sijaitsee 400m päässä kotiovelta.
KIWI osottautui hyvinkin samanlaiseksi kuin ässä tai k-kauppa. Ensimmäinen tenkkapoo tuli vihanneshyllyllä kun pähkäiltiin pitääkö ostokset punnita (ei tarvinnu). Tuttujen merkkien näkyminen teki olon kotoisaksi ja lähes kaikki tarvittava löytyi helposti. Piia innoistui löytyneestä sweet chili-kastikkeesta (koska parasta!!) ja Marika pähkäili mehukeittojen ja pilttien puuttumista. Hapankorppujen löytyminen oli myös lottovoitto! Nyt saa rauhassa rouskuttaa ilman että kukaan ärsyyntyy (hahaha!). Hintoja vertailtiin jonkin verran, mutta vielä ei vaihtokurssit ole iskostunut aivoihin joten kaikki vaikutti kalliilta. Ostettiin kaikki yhteiseksi ja sovittiin että myös suomikotoa tuotuja kamoja käytetään yhteisesti.

Kärry täyttyi tavarasta kiitettävää tahtia, mutta hatun nosto meille, mitään ylimääräistä ei tarttunut mukaan! Kassalle jaettiin tavarat summanmutikas puoliks (eli ei lähellekkään puoliks). Tavaraa oli kertynyt loppujenlopuks kaks muovipussillista ja kaks repullista.

Loppusummaksi tuli siis 1089,24 kruunua elikkäs 119,21 euroa. Ei nyt mikään mahdoton, pahempaan oltiin varauduttu!

Illasta oli kovasti tarkotus lähteä vielä etsimään merta ja lenkkeilemään, mutta sade (joka saa täällä ihan uuden merkityksen) ei houkutellu joten vietettiin "muutama tunti" näiden herrojen seurassa...

Saving people, hunting things. Family business.

- Piia & Marika

P.S. "Parin" jakson jälkeen vessaan meno pimeälle käytävälle ei juurikaan houkuta.

Here we go!

Niin tää blogi... hehheheh. Yritään parhaamme mutta kummaskaan ei oo kirjottajan vikaa. Kumpikaan ei oo ikinä omistanu edes päiväkirjaa että saa nähdä, mutta kokeillaan nyt kuitenki!

Tässä istutaan junan kyydissä kohti Helsinkiä eikä oikein tiedä mitä odottaa tai mihin on ryhdytty. Tarkotuksena on siis asustaa Haugesundissa kämppiksinä marraskuun loppuun(?) ellei tulla maitojunalla kotiin ens viikolla. Äitiä alkaa olla jo ikävä eikä vielä olla edes Tampereella. Kolme eri harjoittelua olisi tarkoitus suorittaa; Vanhusten hoitotyö, akuutti/perioperatiivinen/poliklininen hoitotyö sekä terveen lapsen hoitotyö. Käytännössä ei tiedetä missä ja miten harjoittelut suoritetaan, mutta eiköhän se selviä.

Mites ne matkatunnelmat? Ei täs oo vielä tajunnu oikein jännittää lähtöä vaikka kaikki on asiasta kyselly. Ehkä se todellisuus iskee vasten kasvoja ku saavutaan meidän kahden huoneen lukaaliin Haugesundissa. Pakkaaminen jäi luonnollisesti viime tippaan. Mukana on kaikki epäoleellinen kuten vuoden edestä laastareita, vanulappuja ja lääkkeitä (sairaanhoitajia ku muka ollaan). Oleellinen onki sitte toinen juttu. Tavaraa on mukana noin 65kg että eiköhän sielä jotain tarpeellistaki oo.

Marika matkatunnelmissa

Piia matkatunnelmissa.......

Kuten näette laadukkaat kuvat on taattu. 

Ja jos joku tätä joskus oikeesti lukee nii kiitos ja ANTEEKS. Me jatketaan paheksunnan aiheuttamista junassa. 

Moikka moi!

- Piia & Marika